Mitä mieltä olet Venäjän tilanteesta? Tuomitsethan sotatoimet Ukrainassa? Näitä ja vastaavia kysymyksiä esitetään Aleksanterinliiton edustajille ja myös monille venäläistaustaisille tasaisin väliajoin tiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa. Kysymysten takana on todennäköisesti epäluottamusta, jopa pelkoa. Ihan kuin kysyjä haluaisi varmistaa ”Ethän kannata mitään epäoikeudenmukaista?”, ”Voimmehan luottaa sinuun?” Itse kaipaan sitä, että suomenkielisessä yhteiskunnallisessa keskustelussa olisi enemmän venäläistaustaisia henkilöitä, jotka uskaltaisivat kritisoida ja haastaa kummankin maan vallitsevia narratiiveja. Sellaiset henkilöt ovat kuitenkin harvassa. Siihen voi olla useita syitä, mutta nostaisin tähän kirjoitukseen kaksi mielestäni tärkeintä.
Ensiksi yllä mainitut kysymykset koetaan syrjiviksi ja/tai asiaankuulumattomiksi. Mielipiteen kysyminen naapurivaltion politiikasta voi olla ymmärrettävä ja oikeutettu, kun puhutaan korkean tason poliitikoista. Viime aikoina näitä kysymyksiä on kuitenkin esitetty lähinnä kunnallistason venäläistaustaisille poliitikoille. Vastaavia kysymyksiä ei kuitenkaan esitetä kaikille suomalaisille kuntapoliitikoille (vaikka heidänkin joukossa voi olla mielipiteitä laidasta laitaan). Eikä muiden maiden kansalaisia, jotka asuvat Suomessa, pyydetä jatkuvasti ottamaan kantaa lähtömaansa politiikkaan. Kysymysten taustalla olevat tunteet ja tarpeet ovat ymmärrettäviä, mutta ne eivät saa johtaa siihen, että jotakin etnistä ryhmää pidetään lähtökohtaisesti velvollisena avautumaan mielipiteistään julkisesti, vieläpä mielellään tietyin sanakääntein. Sellainen ei kuulu demokratiaan. Jos ihminen on halukas kertomaan mielipiteensä, se on hyvää ja tervetullutta. Mutta osa ihmisistä kokee, että tällaisiin kysymyksiin vastaaminen julkisuudessa (painostettuna) legitimoi syrjiviä käytäntöjä, siksi he jättävät vastaamatta.
Toiseksi kysymys koetaan hankalaksi turvallisuusseikkojen takia. Suomalaisessa mediassa on kirjoitettu sanavapaustilanteesta Venäjällä. Venäläistaustaisten ihmisten elämäntilanteet ovat vaihtelevia ja kirjavia. Jotkut eivät ole käyneet Venäjällä viime vuosien aikana. Jotkut käyvät säännöllisesti, toiset harvakseltaan. Syitä tähän voi olla monia. Joku on läheinen sukulaistensa ja ystäviensä kanssa ja pitää yhteyksien ylläpitämistä tärkeänä. Jonkun on pakko käydä hoitamassa virallisia asioita, esimerkiksi kuolleen sukulaisen paperiasioita. Joku kokee velvollisuudekseen käydä auttamassa yksin asuvaa iäkästä sukulaista. Nämä henkilöt ovat todennäköisesti ulkopolitiikkaa koskevissa julkisissa kannanotoissaan varovaisempia. Heillä silti voi olla sanottavaa moneen muuhun asiaan. Venäjänkielisellä vähemmistöllä, venäläistaustaisilla kunnallispoliitikoilla ja suomalaisella yhteiskunnalla on paljon muita tärkeitä, Suomen sisäisiin asioihin liittyviä puheenaiheita, jotka eivät liity suoraan ulkopolitiikkaan.
Monipuolisempaa sekä puolin ja toisin kunnioittavampaa vuoropuhelua toivoen
Ensiksi yllä mainitut kysymykset koetaan syrjiviksi ja/tai asiaankuulumattomiksi. Mielipiteen kysyminen naapurivaltion politiikasta voi olla ymmärrettävä ja oikeutettu, kun puhutaan korkean tason poliitikoista. Viime aikoina näitä kysymyksiä on kuitenkin esitetty lähinnä kunnallistason venäläistaustaisille poliitikoille. Vastaavia kysymyksiä ei kuitenkaan esitetä kaikille suomalaisille kuntapoliitikoille (vaikka heidänkin joukossa voi olla mielipiteitä laidasta laitaan). Eikä muiden maiden kansalaisia, jotka asuvat Suomessa, pyydetä jatkuvasti ottamaan kantaa lähtömaansa politiikkaan. Kysymysten taustalla olevat tunteet ja tarpeet ovat ymmärrettäviä, mutta ne eivät saa johtaa siihen, että jotakin etnistä ryhmää pidetään lähtökohtaisesti velvollisena avautumaan mielipiteistään julkisesti, vieläpä mielellään tietyin sanakääntein. Sellainen ei kuulu demokratiaan. Jos ihminen on halukas kertomaan mielipiteensä, se on hyvää ja tervetullutta. Mutta osa ihmisistä kokee, että tällaisiin kysymyksiin vastaaminen julkisuudessa (painostettuna) legitimoi syrjiviä käytäntöjä, siksi he jättävät vastaamatta.
Toiseksi kysymys koetaan hankalaksi turvallisuusseikkojen takia. Suomalaisessa mediassa on kirjoitettu sanavapaustilanteesta Venäjällä. Venäläistaustaisten ihmisten elämäntilanteet ovat vaihtelevia ja kirjavia. Jotkut eivät ole käyneet Venäjällä viime vuosien aikana. Jotkut käyvät säännöllisesti, toiset harvakseltaan. Syitä tähän voi olla monia. Joku on läheinen sukulaistensa ja ystäviensä kanssa ja pitää yhteyksien ylläpitämistä tärkeänä. Jonkun on pakko käydä hoitamassa virallisia asioita, esimerkiksi kuolleen sukulaisen paperiasioita. Joku kokee velvollisuudekseen käydä auttamassa yksin asuvaa iäkästä sukulaista. Nämä henkilöt ovat todennäköisesti ulkopolitiikkaa koskevissa julkisissa kannanotoissaan varovaisempia. Heillä silti voi olla sanottavaa moneen muuhun asiaan. Venäjänkielisellä vähemmistöllä, venäläistaustaisilla kunnallispoliitikoilla ja suomalaisella yhteiskunnalla on paljon muita tärkeitä, Suomen sisäisiin asioihin liittyviä puheenaiheita, jotka eivät liity suoraan ulkopolitiikkaan.
Monipuolisempaa sekä puolin ja toisin kunnioittavampaa vuoropuhelua toivoen