Vanhusten hoito

Väestö ikääntyy. Viisikymmentä vuotta sitten Suomessa asui korkeintaan kolmekymmentä satavuotiasta. Nyt heitä on yli tuhat. Vastoin odotuksia Suomen valtion sote-budjetti pikemminkin pienenee kuin kasvaa. Perheiden on osallistuttava, mutta suomalaiset ovat tottuneet täysihoitoon hyvinvointivaltiossa. Äsken voimakkaasti uutisoitu tapaus erittäin iäkkään, laihtuneen ja jäätyneen, kotinsa lattialle kuolleen naisen kuolemasta on kaikin puolin surullinen. Naisen oireiden ja diagnoosien perusteella hän ei enää pärjännyt yksin kotona. Valtio petti hänet - nainen oli hoitokodin jonotuslistalla, mutta julkisen puolen hoitokodeissa ei ollut paikkoja vapaana. Budjettileikkausten vuoksi kunnat pyrkivät olemaan ostamatta yksityisten hoitokotien palveluja. Nainen ei ollut yksinäinen - hänen tyttärensä ja poikansa asuivat samassa kaupungissa. Kävi ilmi, että kaksi aikuista lasta ei kyennyt hoitamaan äitiään kotona, vaikka he asuivat lähellä ja vaikka sosiaalityöntekijä auttoi heitä. ”Perheet tarvitsevat parempaa ja nopeampaa apua”, sanoo sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso. ”Hyvinvointialueilla tulkitaan lain säännöksiä väärin”.

Kuinka paljon vaikeampaa vanhusten omaisten tukeminen on siis silloin, kun he eivät asu samassa kaupungissa tai edes samassa maassa, vaan suljetun rajan takana? Millaisista vaikeuksista säännöllisesti kolmansien maiden kautta matkustavien ihmisten on selviydyttävä, jotta he voivat henkilökohtaisesti auttaa ja antaa sukulaisilleen läsnäolon iloa ja sydämen lämpöä käytännön hoivan tarjoamisen lisäksi?

Helpottaakseen näiden ihmisten elämää Suomen ei tarvitse lisätä julkisia menoja, eikä antaa ohjeita sosiaalityöntekijöille tai etsiä hoitokotireserviä. Tarvitaan itärajan avaamista Suomen kannalta hyväksyttävällä tavalla - siten että ihmiset, joilla on kaikki tarvittavat asiakirjat, voivat matkustaa bussilla, junalla tai jopa laivalla.

Taistele ja älä anna periksi! Toistaiseksi

Heinäkuussa 2022 eduskunta hyväksyi muutokset rajavartiolakiin, jotka Sanna Marinin hallitus oli esittänyt. Tämä tehtiin osana valmistautumista "hybridivaikuttamiseen, joka hyödyntää maahanmuuttoa" Puolan ja Valko-Venäjän rajatapahtumien jälkeen. Laissa muutettiin 16 §, joka kuuluu nyt seuraavasti: "Valtioneuvosto voi päättää rajanylityspaikan sulkemisesta määräajaksi tai toistaiseksi, jos sulkeminen on välttämätöntä vakavan yleiselle järjestykselle, kansalliselle turvallisuudelle tai kansanterveydelle aiheutuvan uhan torjumiseksi".

Miten arvioida hybridivaikuttamisen uhkaa, eli toimintaa, jolle ei ole yleisesti hyväksyttyä määritelmää? On selvää, että jo muutosten hyväksymisvaiheessa olisi pitänyt määritellä kriteerit ja olosuhteet eri tasoisten rajoitusten käyttöönotolle. Yhdenvertaisuusvaltuutettu vuonna 2022 totesi hallituksen lausunnossaan, että uusien muutosten soveltamiselle ei ollut selkeitä kriteereitä, mutta valitettavasti eduskunnan jäsenet eivät ottaneet huomioon huomautuksia lakiesityksestä. Tällä hetkellä ei ole määritelty, missä tapauksessa Suomen on rajoitettava rajanylityspisteiden toimintaa ja missä tapauksessa ne tulisi sulkea. On mielenkiintoista, että jos tällä hetkellä vain bussiyhteydet toimisivat Suomen ja Venäjän välillä, sekin vastaisi rajavartiolain muutoksia. Bussiyhtiöt eivät aiemminkaan päästäneet matkustajia ilman voimassa olevia viisumeja, joten mikä estää niitä nyt noudattamasta vanhoja sääntöjä?

Mutta Petteri Orpon tiimi ei ole valmis avaamaan edes bussiyhteyksiä, ottaen huomioon haastavan poliittisen tilanteen, sillä Suomen päättäjät eivät käytä rajavartiolakia sellaisten kansalaisten etujen ja oikeuksien suojeluun, joilla on elintärkeä tarve ylittää raja, vaan käyttävät sitä oman poliittisen suosionsa ylläpitämiseen. On paljon helpompaa käyttää hyväkseen ihmisten tunteilla ja pelotella hybridiuhilla. Tähän sopii erinomaisesti edellisen hallituksen lakimuutosten viestikapula, joka asettui erinomaisesti Petteri Orpon ja Mari Rantasen käsiin.

(Dis)connecting people

On se joulukausi taas virallisesti alkanut, Itsenäisyyspäivän jälkeen. Joulukortit lentävät - tai sitten ei kaikkialle. Vaikka Suomi on Nokian sydäntä lämmittävän mainoslauseen ylpeä kotimaa, maan posti on ilmeisesti eri mieltä. Suomen ja Venäjän välillä ei nimittäin ole postiyhteyttä huhtikuusta 2022 lähtien. On kummallista, että tosiasiaa ei juurikaan tiedetä tai sen seurauksia ymmärretä Suomessa. Ei, Suomesta ei voi lähettää edes joulukorttia Venäjälle.

Sähköpostivaihdossa, jota Aleksanterinliitto vetää Posti OY:n kanssa, syyksi mainitaan luonnollisesti ”Venäjän käymä hyökkäyssota” mitä käytetään valttikorttina, jolla korvataan mikä tahansa sopimuksesta- tai laista laiminlyöntia. Joka itse asiassa tämä palvelurikkomus edustaa - Maailman postiliiton jäsenenä Suomen Postilla on velvollisuus palvelemaan kaikki jäsenmaat, myös Venäjää (ja muuten myös Valko-Venäjää). Postipalvelun keskeyttäminen rikkoo myös Suomen omaa postilakia, mutta tämä on pienempi syntti, sillä Suomi näyttää sivuuttavan tällaiset pikkuseikat helposti Venäjän osalta.

Vaikka Postin vastauksissa viitataankin epämääräisesti poikkeustilanteeseen, paras ja yksinkertaisin ratkaisu ihmisten yhteyden katkaisemisen lopettamiseksi on käynnistää postiliikenne Venäjän ja Valko-Venäjän kanssa välittömästi uudelleen. Onhan se Ruotsin mielestä täysin mahdollista, miksei siis Suomenkin?